Näin  ollen sanoisin, että jos markkinointia pitää poikkitieteellistää niin sitä ei missään tapauksessa saa tehdä ainoastaan viestinnän suuntaan. Markkinointi-ihmisen pitää osata myös laskea (markkinointi)investointien kannattavuutta, johtaa ihmisiä, luoda ja käytännössä toteuttaa yritysstrategiaa. 4P, segmentointi-targeting-positiointi ja viestintä eivät yksin riitä.

Tähän suuntaan minäkin markkinoinnin opintojeni perusteella lähtisin, siis poikkitieteellistämiseen mm. laskentatoimen, rahoituksen ja johtamisen suuntaan. StratMark-liikkeen tiimoilta ja muutenkin on juuri nostettu esiin markkinoinnin mitattavuutta, joka omien havaintojeni perusteella ei aina ole erityisen vankalla pohjalla niin akateemisessa maailmassa kuin yrityselämässäkään. Itse olen havahtunut siihen vime aikoina ja toivon vielä voivani tehdä jotain korjatakseni puutteen ainakin omalta osaltani.

Mielestäni opiskeluaikana on tärkeää ymmärtää pääaineensa kokonaisuus. Yksittäisiä kursseja käydessä on joskus liian helppo unohtaa, miten markkinoinnin eri osa-alueet nivoutuvat toisiinsa. Tässä peräänkuuluttaisin niin opetushenkilökunnan kykyä ja halua havainnollistaa kurssisisältöjen yhteydet muuhunkin siihen omaan tutkimusalaansa tai kurssin aiheeseen kuin myös opiskelijoiden kykyä nähdä metsä puilta ja tarkastella oppialaansa välillä yksittäisten kurssien yläpuolelta.

Lisäksi toivoisin entistä haasteellisempia kursseja, jotka valmentaisivat paremmin ymmärtämään yhteyden akateemisen tutkimuksen ja yrityselämän välillä. Kandivaiheeseen ja pidemmällekin ehtineiden opiskelijoiden töitä opponoineena olen törmännyt siihen, että tutkimuksia tehdään siksi, kun niitä opiskelijoilta edellytetään ja tuotos sijoittuu lähinnä novelli- tai värityskirjaosioon. Harmittavan usein törmää myös siihen että akateemista kirjallisuutta ei osata lukea, ymmärtää jä käyttää hyväksi. Taitojen harjautuessa aikaisessa vaiheessa sen gradun tekeminen ja vastaavasti valmistuminen eivät tuntuisi niin ylitsepääsemättömiltä.