HEi! Olenkin miettinyt pitkään onko myynti sitten niin kovaa perustyötä kuin mitä ajatellaan. Onko markkinointiviestintä jotenkin kevyempää ja hauskempaa sitten loppujen lopuksi? Varmasti parhaimmillaan markkinointiviestintä tai markkinointiviestinnän strategiset linjaukset ovat hauskoja ja kevyitä asioita mietiskellä hyvässä sisäiseesä porukassa, mutta onhan sitä myynnissäkin hauskoja, kevyitä ja luovia hetkiä.
Esim. vanhan hyvän asiakkaan kanssa hyvän kaupan tekeminen taas kerran on kiistatta helppoa ja hauskaa. Joskus kaupat vaan kävelevät linjoja ja lankoja pitkin luokse ilman sen suurempaa myyntiä (tai edes markkinointiviestintää). Ison, yllättävän kaupan saamisen se vasta hyvältä tuntuukin. Ei se AD:n kuvankäsittelyohjelman vääntäminen tai copyn tekstinkäsittely ole yhtään sen kevyempää tai ihmeellisempää kuin myyjän puhelun soittaminen tai tarjouksen kirjoittaminen. Paskoja visuja, huonoja kamppiksia ja vääriä strategisia linjanvetoja on helppo, nopea ja kiva tehdä (kenen vaan). Ihan niinkuin tarjouksia, kontakteja ja neuvotteluja voi sopia ja ryssiä myynnissä kuka vaan.
Keksin varmaan 10 syytä miksi myynti on itse asiassa hienompaa, hauskempaa, arvostettavampaa ja pyhempää kuin hienoin strateginen markkinointi. Mutta ei niistä nyt tässä.
Mistäköhän tämä myynnin ja markkinoinnin välinen kieroutunut arvostusdikotomia oikein johtuu...

