Mitä voimme oppia alalta, jossa lama ei tunnu?

[Erik Pöntiskoski]

Yleinen viisaus bisneksessä tuntuu olevan se, että pitäisi olla sellaisessa liiketoiminnassa, jossa lama ei tunnu!  Tämähän voisi olla sellainen tyypillinen kauppiksen teoreettinen oppi, johon voidaan sanoa, että "Totta - mutta helpommin sanottu kuin tehty".

Olen itse seurannut tulevan Aalto-yliopiston MediaFactoryn tutkimusprojektissa, jossa tuodaan StratMark-hankkeen osaamista suomalaiseen media-bisnekseen, erityisesti casual gaming -alaa. Monille onkin varmaan tuttuja Facebookin pelit kuten Mafia Wars, PetSociety ja Restaurant City. Alan pelifirmat ovat kehittäneet kokonaan uuden genren pelibisnekseen, joissa tehdään rahaa mm. mikrotransaktioilla ja leadien generoinnilla. Samalla tarjotaan kuluttajille mukavia sosiaalisia pelikokemuksia.

Viikko sitten alan johtaviin toimijoihin kuuluva norjalainen Playfish myytiin jenkkiläiselle perinteisen pelibisneksen jätille Electronic Artsille 400 miljoonalla dollarilla. Siellä ei siis ole mitään lamaa! http://www.techcrunch.com/2009/11/09/not-playing-around-electronic-arts-buys-playfish-for-275-million/

Jos sinua kiinnostaa mihin näiden firmojen menestys perustuu ja miten voisit itse hyödyntää sitä oman firmasi sosiaalisen median ja yhteisöllisyyden viestintäkanavissa, niin tsekkaa tarkempi analyysini blogissani: http://moneyandstorytelling.wordpress.com/2009/10/16/3-building-blocks-of-the-perfect-social-game/


T. Erik

[Kalevi Sihvonen]

Aloja, joilla lama ei tunnu

Erik mainitsee omassa aloituksessaan muutaman alan, jolla lama ei tunnu. Näihin pelifirmojen myyntiin voisi tietysti lisätä kysymyksen, että kun tällainen yritys myydään sadoilla miljoonilla dollareilla, niin vaihtuuko siinä raha vai paperi. Useasti kaupoissa ei käytetä rahaa vaan osakkeita ja omistuksensiirtoja. Niin kauan kun rahaa ei siirry, niin omistus on arvostus, mutta heti kun se muuttuu seteleiksi, niin kai sitten voi puhua oikeasta saannosta.
Kun itse myin vuosituhannen vaihteessa yhden nettifirman ruotsalaisille 40 miljoonalla ja pyysin oman osuuteni seteleinä, pidettiin minua lähinnä tärähtäneenä, kun luovun niin isosta osasta rahaa. Toiset saivat sen osakkeina, joiden arvo sitten vaan kasvaa. Ei mennyt kuin 4 kuukautta kun nuo 30 miljoonaa olivat enää vessapaperiksi kelpaavaa tavaraa. Oma osuuteni oli vielä ihan riihikuivaa rahaa. Vahinko vaan, että se ei ollut omaa vaan Amerikan kukkahattutätien rahaa
Olen aina ollut sitä mieltä, että asianajajat ja lakitoimistot ovat onnellisessa asemassa. Kun taloudessa menee hyvin, he tekevät sopimuksia ja perustavat uusia yrityksiä. Kun taloudessa menee huonosti, riittää riitajuttuja ja konkursseja. Mutta aina riittää töitä.