Morjens kaikille!

Hiomme seuraavan parin viikon aikana HSE:n ja TKK:n markkinoinnin ja myynnin opetusta, eli käytännössä kurssien tarkkoja sisältöjä.

Pyytäisin kaikki näillä foorumeilla kävijöitä laittamaan tänne toiveita viesteinä - lyhyinäkin - siitä minkälaista ja minkä sisältöistä uuden stramarkilaisen mukaisen opetuksen tulisi olla.

Eli vapaata kommenttia tulemaan niin nykyisiltä opiskelijoilta, aloittavilta opiskelijoilta, entisiltä opiskelijoilta kuin yrityselämän ihmisiltäkin! Avainsanat selkeästi esiin!

Hyvää loppukesää!

-Parvinen

Markkinoinnin ulkoistaminen-teemaryhmässä keskusteltiin ulkoistamisen monipuolisuudesta ja niistä vaikeuksista, joita monipuolisuus aiheuttaa systemaattiseen ja suunnitelmalliseen strategiaan sekä ulkoistajan että ulkoistuspalveluita tarjoavien yritysten näkökulmasta.

Ulkoistamisen syvyyden todettiin ratkeavan seuraavien tekijöiden perusteella:
* Substanssi (ulkoistettava sisältö ja siihen liittyvä käytännön elämä)
* Kilpailukriittisyys
* Ydintoiminnan määritteleminen
* Suhteellinen osaamisero ulkoistajan ja palveluntarjoajan välillä (itse asissa näkemys osaamiserosta!)
* Elinkaaren vaihe - kypsissä liiketoimintamalleissa ja tuotteissa ulkoistaminen ajankohtaisempaa
* Markkina-alueiden omalaatuisuus
* Kumppanuusverkoston luonne - verkostomaisella toiminnalla ulkoistamisen hallinta parempaa

Kahta asiaa painotettiin keskustelussa erityisesti:
1. Asiantuntija- ja resurssityyppisellä ulkoistamisella tulee olla kokonaan eri säännöt
2. Tunne- ja järkiulkoistamisen ero täytyy ymmärtää, ja siihen tulee reagoida toimintatavoissa.

Keskustelun perusteella laadittiin ulkoistajien huonetaulu:
1. Käsitteellistä ulkoistukseen selkeä prosessi - kaikkea ei voi tehdä tai teettää
2. Keskustele kumppanin kanssa ulkoistussuhteen syvyysasteesta - yhteisymmärrys välttämätön konfliktien estämiseksi
3. Sovi aikaperspektiivistä: lyhyt- vai pitkäjänteinen, rahan jakautuminen ajan suhteen, oppiminen ja riski
4. Muista transaktiokustannukset - tuotannon lisäksi sähläämiseen kuluu aikaa ja rahaa, optimoi myös sitä!
5. Euroläpinäkyvyyteen voi aina panostaa lisää, mutta täydellinen läpinäkyvyys on unelma
6. Demonstroi osaamisero suhteessa mahdollisimman objektiivisesti
7. Erota tunne ja järki!

Asiakasyhteisöt herättivät eläväisen keskustelun iltapäivän teemaryhmässä ja osallistujat viettivät runsaat kaksi tuntia aihealueen parissa.  Keskeisinä asioina esille tuli asiakasyhteisön määrittely - mikä itse asiassa on asiakasyhteisö, asikasyhteisön syntyminen ja kysymys siitä voiko siihen vaikuttaa - ja jos voi niin miten.

Asiakasyhteisö käsitteenä otettiin ensimmäiseksi käsittelyyn. Kävi ilmi, että kukaan osallistujista ei suoranaisesti kokenut kuuluvansa mihinkään "yhteisöön" vaikka saattoi olla tietyn palveluntarjoajan säännöllinen asiakas tai muuten jäsen (esim. KY). Tämä nosti esille aitouden merkityksen asiakasyhteisöissä - useimmat kokivat että kuuluminen yhteisöön tarkoittaa tunnetta ja osallisuutta yhteisön toimintaan. Vertailukohdaksi otettiin esille vanhan ajan järjestöt, joissa jokaisen tuli nähdä vaivaa ja osallistua kokouksiin sekä toimintaan kun nykyaikaiset viestintämahdollisuudet eivät olleet käytettävissä. Niinpä kysymykseksi heräsi onko esim. You Tube oikeasti yhteisö jos yhteisön katsotaan tarkoittavan joukkoa ihmisiä jotka ovat kiinnostuneita samanlaisista asioista, jakavat arvomaailman tai haluavat tukea jonkin asian kehittämistä. Yhtenä vaihtoehtona yhteisön määrittämiseksi nousi esille halu tehdä vapaaehtoisesti työtä yhteisön eteen, eli esimerkiksi keskustella foorumilla, kommentoida toimintaa sekä olla käytettävissä sen kehittämiseen. 

Tästä keskustelu siirtyii pohtimaan asiakasyhteisöiden syntymistä ja kehittämistä. Koska aitous koettiin keskeiseksi asiaksi, kysymys heräsi voiko yhteisön syntymiseen ja rakentamiseen yleensäkään vaikuttaa tarkoituksellisesti. Selkeän kaupalliset yritelmät eri aihealueiden ympärillä koettiin helposti havaittaviksi ja vastenmielisiksi. Yhteisön kehittäminen nähtiin siis yhdistelmänä intohimoa, aatetta ja työtä joka tarttuu muihin ja alkaa rakentamaan toimintaa suuremmaksi. Kaupallisuus on kuitenkin selkeä osa ainakin virtuaalisia yhteisöjä, joten aitouden ja kaupallisuuden suhde herätti kysymyksiä. Päädyttiin siihen, että yhteisön tavoitteena voi olla aihealueensa sisällä tarjota aitoja etuja ihmisille, sillä siten se toimii informaatiokanavana sekä mahdollisesti parempien etujen välityspaikkana. Näin ollen yhteisön rakentumiseen voi myös vaikuttaa. Yhteisön kehittyminen ja kasvaminen kuitenkin todettiin haasteelliseksi, sillä aihealueiden laajentuminen, kaupallistuminen sekä kasvu voivat vierottaa osan jäsenistä.

Lopuksi mietittiin yhteisöiden merkitystä liiketoiminnalliselta kannalta. Hyötyjen koettiin olevan merkittäviä jos yhteisö on aito, toiminnallinen ja asiaan omistautunut. Näkemys yhteisöistä ikään kuin "kohtaamispintoina" joissa kaupallinen toiminta tulee yhteisön arvioitavaksi edunvalvojan "akkreditoinnin" kautta nousi keskuteluissa esille. Aitouden todettiin määrittävän liiketoiminnallista merkitystä, sillä nähtiin että vain yhteisön periaatteita kunnioittaen on kestävää rakentaa yhteistyöverkostoja sekä liiketoimintaa.

Markkinointia ei nähty mielekkääksi erottaa myynnistä, koska molemmat tukevat toisiaan ja muodostavat näin yhtenäisen kokonaisuuden yrityksille.

Tätä voisi ehkä täsmentää hieman sillä, mikä on markkinoinnin vastuualue, mittari ja tulosvastuu. Yksi näkemys on se, että markkinoinnin vastuulla on liidien tuottaminen myynnille ja markkinoinnin tehokkuutta mitataan näiden liidien määrällä. Tämäntyyppinen konkretia olisi tervetullutta. On äärimmäisen hankalaa jos myynnin uusasiakashankinta joutuu käytännössä ulottumaan myös markkinoinnin puolelle, sillä tulosvastuullisessa tehtävässä ei oikein olisi aikaa alkaa kirjoittamaan viestiä uusiksi vain siksi, että markkinointi on liikaa omissa sfääreissään.

Kehitettävää puolestaan on nimenomaan strategiassa ja siinä, miten strategia näkyy viestissä ja ilmeessä. On valitettavaa, että mainostoimistotkin mielellään myyvät strategiatyötä koska konsulttihommissa on paremmat tuntitaksat, mutta strategiatyön ja tuotannon välinen yhteys on vähintäänkin hämärä. Heikoimmillaan tämä näkyy siinä, että markkinoinnin strateginen suunnitelma on lähinnä palaverimuistion tasoinen dokumentti. Kun asiakkaat eli yritykset hakkaavat päätään tarpeeksi seinään tämäntasoisten asiantuntijapalvelujen tarjoajien kanssa, lopputuloksena motivaatio strategian painottamiseen heikkenee.

Tosin toisinaan tuntuu myös siltä, että olisi parempi vain käyttää tervettä järkeä eikä rakentaa toimintaansa oppikirja-esimerkkien varaan.

Teemaryhmäkeskustelu avattiin pohtimalla myynnin ja markkinoinnin eroa. Teemaryhmän moderaattori totesi, että markkinoinnin tutkimuksessa eroa ei tehdä niin tiukasti kuin yritysten käytännössä ja organisaatioissa. Edelleen huomautettiin, että nykyisessä monikanavaisessa liiketoimintaympäristössä ja -verkostoissa erilliset "markkinointistrategiat" ja "myyntistrategiat" tulisi korvata yhdellä koordinoidulla "kaupallistamisstrategialla".

Seuraavaksi keskusteltiin yleisesti siitä, että yksinkertaisen teknologisen johtajuuden mahdollisuuksien jatkuvasti kaventuessa liiketoimintamallit kilpailevat yhä enemmän systeemisellä arvontuotantokyvyllään verkostoissa, joissa monenlaiset verkostotoimijat ovat kontaktissa yrityksen kanssa ja joissa myynti yritykselle saattaa kehkeytyä monimutkaisten verkostokanavien kautta.

Esimerkiksi viimeaikaiset myyntimenestykset, kuten iPod/iTunes, Igglon asunnonvälityskonsepti tai KONEen kerrosneliömetrejä säästävät hissit ja hissien toimivuus-/ylläpitopalvelut eivät enää perustukaan yksittäisille asiakkaille simppelisti kaupattavaan teknologisesti ihmeelliseen tuotteeseen, vaan nimenomaan systeemiseen arvontuotantokykyyn.

Yrityksissä tarvitaan siis yhä kipeämmin luovaa ja älykästä osaamista, miten myyntiä kehkeytetään tietyiltä arvontuotantoverkoston toimijoilta koko verkoston suhteen sopivasti määritellyillä tarjoomilla – teknologista tietoa kaupallistamalla tai jopa ilman kummempaa teknologista erityisosaamista (tai olemassa olevia teknologioita yhdistelemällä tai tarvittavat teknologiat ostamalla).

Teemaryhmässä keskusteltiin myös kansainvälisistä kaupallistamisstrategioista, erityisesti kehittyvien markkinoiden suhteen. Huomautettiin, että suomalaisten yritysten perustuotteet ja -palvelut voivat sellaisinaan olla jopa liian hienostuneita (ja kalliita) kehittyville markkinoille, mikä pitää ottaa kaupallistamisstrategioissa huomioon. Sopivasti markkina-alueeseen mukautettuna ja mahdollisesti markkina-alueen sisällä tuotettuna tuotteet ja palvelut kuitenkin kohtaavat mitä todennäköisimmin voimakasta kysyntää.

Yritysten omistajilta ja johdolta vaaditaan joka tapauksessa rohkeutta ja päättäväisyyttä mennä kehittyville markkinoille. Yksi hyväksi todettu, riskejä pienentävä ja toimintaa helpottava strategia on myös palvella globaaleja asiakasyrityksiä kehittyvillä markkinoilla, mahdollisesti globaalien kumppanien kanssa. Palveluliiketoiminnan kansainvälistämisen osalta yhdeksi haasteeksi mainittiin se, missä määrin palveluntarjontaa kohdemarkkinoilla voi antaa toisen (agentti/kumppanuus)yrityksen tehtäväksi, vai voiko lainkaan.
 

Strateginen kaupallistaminen ja määritelmien monimerkityksellisyys nousi keskeiseksi keskusteluaiheeksi teemaryhmässä. Niin teollisuusyritysten edustajat kuin paikalla olleet konsultitkin totesivat että puutteet osastojen välisessä kommunikaatiossa sekä yhteistyössä haittaavat toimintaa etenkin teollisuusyrityksissä. Todettiiin, että asiakkaan kokema arvo on usein määritelty puutteellisesti, jolloin toiminta on ns. tuotantolähtöistä, eli asiakkaan toiveita pyritään toteuttamaan laajasti kapasiteetin sallimissa rajoissa. Tämä johtaa ns. rönsyilyyn, jonka seurauksena yrityksen on vaikea kehittää erikoisosaamista ja vahvaa asemaa joka mahdollistaisi katteen nostamisen ja toiminnan kehittämisen. Tämän ongelman alleviivasi myös paikalla ollut markkinointiviestinnän ammattilainen, joka totesi että viestinnän ja toiminnan suunnittelussa linjastaminen on lähtökohta, jota ilman on erittäin vaikea edetä ja tehdä tuloksellista viestintää.

Tähän liittyen myös teollisuusyrityksen ja asiakkaan interaktio sekä arvoprosessien kehittäminen nousi keskusteluaiheeksi. Ongelmana on usein jakelijan tai väliportaan omat intressit, jotka eivät kohtaa teollisuusyrityksen intressien kanssa. Väliporras saattaa tilata tai haluta tuotteita jotka eivät täytä valmistajan laatustandardeja tai yksinkertaisesti toimi tarkoitetulla tavalla. Keskusteluiden mukaan tämä haaste on yhä enemmissä määrin läsnä ja siihen vastaamiseksi yritysten on paremmin ymmärrettävä asiakkaan arvontuotantoa ja muokattava myyntiä sekä tuotteita sen mukaisesti.

Myös osaamisen nykytilaa käsitelleessä teemaryhmässä saatiin aikaan varsin monipuolinen, eläväinen ja konkreettinen ajatustenvaihtotuokio. Ryhmässä keskusteltiin muun muassa siitä, minkälaista markkinoinnillista osaamista suomalaisissa yrityksissä on jo tällä hetkellä, ja minkälaisen osaamisen tarve kasvaa tulevaisuudessa. Seuraavassa muutamia teemoja, jotka nousivat puolitoistatuntisen aikana esille. Vielä kerran suurkiitokset kaikille keskusteluun osallistuneille!

Kuten tavallista, keskustelun aluksi nousi tarve määritellä markkinointi käsitteenä, jotta kaikki ryhmäläiset puhuisivat yhteistä kieltä. Tällaiseksi muodostui yksinkertainen ”löytää, saada ja pitää asiakkaita”. Markkinointia ei nähty mielekkääksi erottaa myynnistä, koska molemmat tukevat toisiaan ja muodostavat näin yhtenäisen kokonaisuuden yrityksille.

Jotta tiedettäisiin, miten erilaiset (markkinoinnin) osaamisalueet vaikuttavat yritysten tilikirjan paksuuteen, keskustelijat myönsivät mitattavuuden ja mittausosaamisen olevan kasvava ja tärkeä trendi – ”kuuminta hottia” – kaikenlaisissa liiketoiminnoissa. Yritysjohdon vaikutus siihen, minkä tyyppisiä ihmisiä organisaatioon palkataan, nähtiin myös merkittäväksi. Etenkin toimitusjohtajan markkinointi- ja myyntihenkisyys kerää herkästi saman ajatusmaailman omaavia johtajia yhteen. Tähän liittyen keskusteltiin myös erilaisista organisaatiorakenteista ja niiden hyvistä ja huonoista puolista. Osaamisen siirron ja organisatorisen oppimisen edistäjinä korostettiin mm. fyysisen toimitilan ja epäformaalin keskustelun merkitystä. Samoin esiin tuli, että osaamisen kehittymistä ei ainakaan edesauta työntekijöiden sisäänajovaiheen puutteellisuus monissa tapauksissa.

Markkinointi tunnustettiin jälkeenjääneeksi esim. yritysten t&k-toimintaan verrattuna. Tosin samaan hengenvetoon myös suomalaisyritysten ostotoiminnan todettiin olevan vielä lapsenkengissä. Ryhmässä vallitsi konsensus siitä, että suomalaisten kaupallistamisfokusta tulisi terävöittää nykyisestä, vaikkakin jo tällä hetkellä palveluissa tuotekehitys ja markkinointi toimivat usein varsin kiinteässä yhteistyössä. Keskeistä on tarjooman rakentaminen sekä lisäarvon kommunikointi viestinnän keinoin. Useimmat yritykset voisivat ottaa oppia muotimaailmasta, jossa kausiluonteista kysyntää synnytetään onnistuneesti – jotta tähän päästään, varsinkin tuotekehityksen, tuotannon ja markkinoinnin yhteispelin täytyy toimia saumattomasti.

Mielenkiintoinen oli keskustelun tuoksinnassa ilmoille heitetty hypoteesi: ”jos lukee yritysten vuosikertomuksia, esim. ruotsalaisilla sana asiakas tulee vastaan aikaisemmin kuin suomalaisilla”. Olisiko tässä ilmiö, jolla voidaan selittää useiden ruotsalaisyritysten (suomalaisittain) kiusallisen korkeaa lentoa kansainvälisillä markkinoilla? Samaa aihetta sivuten, ovatko suomalaisten markkinointiosaamisen haasteet korvien välisiä; kun ei olla oltu aikaisemmin erityisen hyviä, ei voida olla sitä vastaisuudessakaan? Vai onko suomalainen markkinointi ylipäänsä heikoissa kantimissa? Kannattaako esim. jenkkejä matkia kaikessa, vai voisiko olla olemassa suomalainen tapa markkinoida? Tietysti parhaita käytäntöjä ja menestyksen syitä kannattaa pyrkiä tunnistamaan ja oppimaan niistä, ihan vaikka naapurin IKEAsta.

Ryhmässä päädyttiin siihen, että markkinointi täytyy pystyä hallitsemaan, mutta sitä ei pidä omia ainakaan väkisin. Tärkeää on osata vetää raja asiantuntijapalveluiden käyttöön – usein toimintakulttuurin kyseenalaistamiseen ja keskustelun herättämiseen tarvitaan ulkopuolista tahoa, minkä lisäksi yritys saattaa kaivata apua vaikkapa mainoskampanjoiden suunnitteluun ja toteutukseen. Jokaiseen tehtävään on olemassa erityisihmiset, joten yritykset tarvitsevat osaamista myös asiantuntijapalveluiden ostoon. Yksi suurimmista kritiikin aiheista liittyi puutteisiin asiakkaiden arvostamiseen sekä tarpeiden selvittämiseen ja haisteluun – aina ei kannata tehdä ”niin kuin viime vuonna”!

Monissa organisaatioissa kohtalon kysymys kuuluu: Mistä saadaan oikeat henkilöt ja kuinka saadaan nämä pidettyä organisaatiossa? Yhä tärkeämmäksi kysymys on muodostumassa myös markkinoinnissa ja markkinoinnillisissa tehtävissä. Keskustelijat odottivat tulevaisuuden markkinointiosaajilta monipuolista liiketoimintaosaamista, sitä että osataan sovittaa oma erikoisosaaminen kontekstiin. Interaktio asiakasrajapinnan kanssa kehittää kykyä nähdä potentiaalisten ja nykyisten asiakkaiden arvonmuodostuslogiikkaa ja todellisia tarpeita, johon tulisi siksi kiinnittää kasvavassa määrin huomiota ja resursseja.

Kerro näkemyksesi markkinoinnin nykyosaamisesta ja keskeisimmistä kehitysalueista. Kommentoi mielellään myös tätä kirjoitusta ja sen käsittelemiä teemoja! Keskustelu jatkukoon!

-Matti

Ensimmäinen teemaryhmässä eteen tullut vaikea kysymys oli taas kerran se, mitä markkinoinnilla tarkoitetaan. Aihetta lähestyttiinkin sen kannalta, minkälaista markkinointia (miten määriteltynä) tulisi tuoda enemmän ylimmän johdon agendalle. Ajatusta markkinoinnista viestintänä vieroksuttiin kautta linjan.

Keskustelussa korostui ensinnäkin markkinointi bisnesstrategian ja bisneksen yleisenä kehittämisenä asiakas- ja markkinatiedon keräämisen ja ymmärtämisen pohjalta. Ylimmän johdon asiakas- ja markkinatietoon paneutumisen todettiin olevan erittäin oleellista yrityksen sekä lyhyen että pidemmän aikavälin menestyksen kannalta, mutta valitettavasti olevan heikoissa kantimissa monissa yrityksissä. Eräs keskustelija huomautti, että yksi hyvä kysymys, jonka ylin johto voi esittää itselleen on, "miten olemme henkilökohtaisesti tai yrityksessämme varmistaneet, että tarjoomamme vastaa asiakastarpeisiin nyt ja tulevaisuudessa?".

Toisaalta korostui markkinointi bisnesstrategian ja bisneksen kehittämisenä asiakassuhdejohtamisen ja asiakasarvon näkökulmaa painottaen. Strategioiden, jotka perustuvat luovalle asiakkaiden, asiakasarvon ja bisnesverkostojen hahmottamiselle todettiin olevan vielä harvassa Suomessa. Esimerkeiksi löydettiin mm. iTunes/iPod, KONE ja Igglo.

Kolmanneksi korostui markkinointi yrityksen tekemisenä houkuttelevaksi asiakkaiden ja muiden sidostoimijatyyppien mielissä mm. suhdetoiminnalla. Asiakkaiden osalta todettiin, että ylin johto voi omalla henkilökohtaisella toiminnallaan herättää asiakkaiden kiinnostusta ja luottamusta yritystä kohtaan. Todettiin, että monilla markkina-alueilla, varsinkin B2B-liiketoiminnassa, toimitusjohtajan on tärkeää henkilökohtaisesti tavata asiakkaita (huomautettiin myös, että esim Nokian verkkoliiketoiminnassa saatiin 1990-luvulla aina tj:ltä henkilökohtaista tukea, toisin kuin Ericssonilla). Muiden sidostoimijoiden osalta painotettiin erityisesti sijoittajia ja sitä, että ylimmän johdon tärkeimpiä markkinoinnillisia tehtäviä on tehdä yritystä houkuttelevaksi finanssimarkkinoilla ja siten varmistaa resurssit tuote-/palvelumarkkinoilla toimimiseen ja omistaja-arvon luomiseen.

Lopulta tuli esiin myös markkinointi tasapainon löytämisenä nykyisille ja uusille asiakkaille myymisessä ja nykyisten ja uusien tuotteiden/palveluiden tarjoamisena. Todettiin, että on oleellisesti ylimmän johdon tehtävä ja vastuulla löytää sopiva resurssien allokaatio näillä dimensioilla (vrt. eksploraatio ja eksploitaatio). Viisaiden päätösten tekemiseen ylimmän johdon on kuitenkin varmistettava prosessit, joilla se saa käyttöönsä koko organisaationlaajuisen asiakas-/markkinatiedon ja tuote-/teknologisen tiedon päätöstensä tueksi.

Seuraavat keskustelunaiheet tulivat esille StratMark workshopissa 12.6. koskien systemaattista prosessiajattelua markkinoinnissa.

Perimmäisenä asiana tuli esille se että koko henkilöstö markkinoi yritystä ja strategia siitä pitää saada ymmärretyksi koko organisaatiossa. Henkilöstö pitää ymmärtää mikä on missio ja visio omassa yrityksessä. Usein puhutaan asiakaslähtöistä strategiasta juhlapuheissa mutta tärkeintä on käytännön asioiden hoitaminen kunnolla. Eli työn tekeminen hyvin on parasta markkinointia sekä pienissä että suurissa yrityksissä. Markkinointia katsottiin olevaan kokonaisuus eikä vain osa arvoketjussa. Markkinointia katsottiin myös löytyvän kaikkialta puhelinvaihteesta jälkimarkkinointiin. Ja todettiin myös että strategiasta pitää loistaa että yritys on luotettava kumppani.

Jälkihoito on tärkeää osaa prosessissa koska sillä varmistetaan että asiakas on halukas ostamaan yrityksestä uudestaan tulevaisuudessa. Muita tärkeitä osa-alueita oli myös vuoropuhelu asiakkaan ja tuotekehityksen välillä sekä kumppanuusajattelu.

Puhetta oli myös bonuksista ja bonusjärjestelmän toteutuksesta. Suomessa bonukset eivät yleensä ulotu lattiatyöntekijöihin kuin taas maailmassa se on katsottu olevan mainio kannustin yrityksen kaikilla tasoilla. Myös matalat bonukset rivityöntekijöille ovat tiettävästi paranneet prosesseja merkittävästi.

Prosessiperspektiivistä katsoen yksi haaste on se että yrityksen sisällä on usein myös vastakkaisia intressejä kuten esim. tuotannon ja myynnin välillä. Myynti ehkä haluaa myydä sellaista tuotetta joka ei ole mahdollista/kannattavaa tuottaa ja päinvastaisesti. Tämä vastakkainasettelu koskee tietysti myös muita yrityksen funktiota kuten laskutusta, logistiikka, kehitysosastoa jne.

Muita haasteita ovat sisäisen markkinoinnin työkalujen kehittäminen ja se että asiakkaat ovat mukana tai pitäisi saada mukaan prosessin kaikkiin eri vaiheisiin. Väärien osa-alueiden ulkoistaminen koettiin myös uhkakuvaksi. Esim. se että suurissa yrityksissä puhelinvaihde on yleensä turvallisuusyhtiön hoitama voi antaa väärän kuvan yrityksestä jos ulkoistaminen hoidetaan huonosti. Ulkopuolinen tekijä voi aiheuttaa enemmän haittaa kun säästöä jos esim. tiedot yrityksen toiminnasta on huono tai jos asiakaspalvelutyössä olevalla työntekijällä on ”minä olen vain täällä duunissa” asennetta. Toteama oli se että markkinointia on hankala ulkoistaa.

Tähän liittyen tuli esille yksi kysymys mistä haluttiin saada enemmän tutkimusta aikaan ja se oli:
- Mihin vetää ulkoistamisessa rajat? Mitkä ovat ulkoistamiseen seuraamukset ja uhat?

Toinen tutkimuskysymys joka esiintyi keskustelussa koski henkilöstöä.
- Miten henkilöstö puhuu yrityksestä verrattuna siihen miten se toimii?

Myynnin ja markkinoinnin yhteistyö ja sen toimivuus oli myös toivottu tutkimusteema.
- Tiedonkulun puute, eri kielten puhuminen ja miten uusasiakasmyyntiä hoidetaan tehokkaasti?
Esim. autokaupassa on huomattu että markkinoinnin  ja myynnin yhteistyö ei välttämättä toimi toivotulla tavalla tiedonkulun puutteista johtuen.

Tutkimus kysymysten parissa jatkuu ja arvostamme kuten Anttikin jo totesi suuresti kaikkea palautetta!

Robert Wendelin

Hei,

Tässä teemaryhmämme keskustelun tuloksia vielä ennen Juhannusta! 

Keskustelimme tiiviisti markkinointihenkisyydestä yrityksissä. Mitä se oikeastaan tarkoittaa, kuinka se ilmenee arjen työssä ja kuinka liikkeenjohto voisi kehittää yrityksen henkeä? Tavoitteena tässä olisi se, että työntekijät viihtyvät töissä ja yritys menestyy (taloudellisesti) paremmin.

Teemaryhmässä puhuttiin menestyneistä yrityksistä ja niiden johdon sitoutuneisuudesta markkinoinnin strategiseen rooliin yrityksensä liiketoiminnan strategiassa ja toteutuksessa. Eli miten markkinointiosaaminen voisi olla yrityksen kilpailukyvyn työkalu yhdessä teknologia- ja prosessiosaamisen rinnalla.

Muutostilanteissa kohdataan aina vastarintaa ja johdon sitoutuneisuus on merkittävä asia jos halutaan muutta yrityksen toimintaa tiettyyn suuntaan. Yrityksen kulttuuri ja arjen työtapojen tulee tukea johdon liiketoimintavisiota. Johdon sitoutuneisuuden lisäksi myös työntekijät ja keskijohto tulee saada muutoksen taakse.

Lähtökohtana tässä on yrityksen arvot. Viimeisimmästä Talouselämä lehdestä voi lukea miten Nokia rakensi uudet arvonsa. Näistä muodostuu käyttäytymisen normeja - yhteisiä käsityksiä siitä miten firmassa tehdään hommia, suhtaudutaan asiakkaisiin ja businekseen ylipäätänsä.

Erityinen painopiste keskustelussa oli tarinoilla. Mietimme paljon miten ihmiset oppivat firmoissa talon tavoille. Yrityksessä alkaa elää erilaisia tarinoita, jotka vahvasti muovaavat ihmisten käsitystä siitä miten tulisi toimia. Nämä tarinat voivat olla hyviä tai huonoja johdon näkökulmasta. Niiden sisältöön on vaikea vaikuttaa tai ainakaan niitä ei voi keksiä! Ehkä paras toimintatapa on se, että johto uskaltaa liikkua työntekijöiden joukossa. Puhutaan ihmisten kanssa, kuunnellaan heitä, johdetaan esimerkillä yms. Teemaryhmän jäsenet kertoivat lukuisia tarinoita, jotka ovat joko innostaneet tai lannistaneet heitä omassa työpaikassa.

Työntekijöille pitää antaa vastuuta ja selkeät ohjeet siitä mitä heidän tulisi tehdä. Suoriutumista sekä menestystä tulee mitata ja siitä pitää antaa palautetta. Näin luodaan yhtenäistä kulttuuria joka johtaa parempaan tulokseen.

Työstämme näitä aiheita eteenpäin Suomen kesälomien ajan. Toivottavasti pääsemme järjestämään vastaavanlaisen tilaisuuden uudestaan syksyllä, jossa asioita voidaan viedä eteenpäin.

Sitä ennen toivon tälle palstalle lisää kommentteja, esim. aiheista:

• Miten markkkinointihenkisyys näkyy omassa työpaikassasi?
• Mitä merkitystä markkinointihenkisyydellä on liiketoiminnan menestyksessä mielestäsi
• Millaiset tarinat ovat innostaneet sinua työpaikassa
• Milloin et ole tuntenut oloasi motivoituneeksi
• Miten markkinointihenkisyys vaikuttaa yrityksen tulokseen? Voidaanko sitä mitata?

Terveisin,

Erik