Korjaus edelliseen - Pekka Mattilan teemana olikin näkökulmia myynnin ja markkinoinnin johtamiseen.

Tänne voi laittta kommentteja ja aloittaa keskustelua StratMark-brunssista 17.6.2010.

Päivä alkoi tohtoriopiskelijoiden poster-sessiolla. Nuoret tutkijat esittelivät erilaisia tutkimuksia strategiseen markkinointiin ja markkinoinnin vaikuttavuuteen samalla kun nautittiin aamupalaa.

Jäikö sinulle näistä esityksistä jokin erityisesti mieleen? Miten koit tutkimusaiheiden relevanssin ja haastavuuden?

Tämän jälkeen jatketiin puheenvuoroilla - Henrikki Tikkanen linjasi strategisen markkinoinnin opetusta ja tutkimusta Aalto-yliopistossa, Johanna Frösén kertoi Markkinoinnin tila -tutkimuksen tuloksia ja uusi Adjunct Professor of Practice Pekka Mattila loi katsauksen markkinoinnin tulevaisuuteen.

Mitä ajatuksia nämä puheenvuorot herättivät sinussa?

Toukokuun alun Bloomberg Businessweekissä oli artikkeli General Motorsin uuden toimitusjohtajan Ed Whitacren toimista yrityksen kurssin kääntämiseksi. Tämä legendaarinen amerikkalainen autofirma olis yksi niistä yrityksistä, jotka joutuivat ottamaan tukipaketin vastaan Yhdysvaltojen hallitukselta. Vuonna 2008 yritys teki tappiota USD 84,3 miljoonaa päivässä!

Mielenkiintoista artikkelissa oli se, että myynti ja markkinointi olivat asioita, joihin Whitacre puuttui jo ensimmäisinä päivinään yrityksen johdossa. Jälleenmyyjiä ja brändejä leikattiin. Yritys siirtyi erilaisesta mielikuvahömpästä yksinkertaisempaan markkinointiviestintään, jossa autoista ja niiden ominaisuuksista kerrottiin joko kuluttajien tai puolueettomien autolehtien äänellä.

Esimerkki Buickin vanhasta mainoksesta Take a Look at Me Now -kampanjasta: http://www.youtube.com/watch?v=3vKR4m9_6TI. Kyseinen kampanja lopetettiin, koska yrityksen johdon mielestä se ei kertonut autosta mitään. Sen korvasi tämä the New Class of World Class -kamppis: http://www.youtube.com/watch?v=0wipXVWXfms

Markkinoinnin metriikkapuolella siirryttiin tusinasta mittarista kuuteen

• Market share
• Revenue
• Operating profit
• Cash flow
• Quality
• Customer satisfaction

Koko artikkeli löytyy tästä linkistä http://www.businessweek.com/magazine/content/10_19/b4177048204431.htm

Suomalainen social gaming start-up nimeltään Frosmo (http://www.frosmo.com/uk/ui/index.php) on saanut paljon huomiota alan kansainvälisissä blogeissa lanseerattuaan peliportaalin Facebook-yhteisöön. Kyseessä on mielenkiintoinen teknologia ja liiketoimintamalli-innovaatio. Frosmon Facebook-applikaatio (http://apps.facebook.com/frosmoworld/) kokoaa yhteen noin 70 eri kehittäjien flash-peliä ja toimii niiden myynti- ja markkinointikanavana. Aikaisemmin Frosmo on myynyt palveluaan media-yhtiöille heidän portaaleihin, mutta nyt pelit ovat saatavilla Frosmon omallan nimella Facebookin 350 miljoonalle käyttäjälle.


Tämän portaalin tekee mielenkiintoiseksi kaksi asiaa. Ensimmäiseksi, Frosmon kehittämä teknologia mahdollistaa raha- ja palkintopeliturnaukset. Portaalin pelit ovat taitopeleja, joten niiden voitot eivät ole arpajaisia. Toiseksi, Frosmo on kehittänyt näiden erillisten pelien päälle oman meta-pelinsä, jossa pelaajien muodostamat tiimit etenevät ajassa kivikaudelta nykypäivään tehden eri aikakauden merkittävimpiä keksintöjä. Firman toimitusjohtajan Mikael Gummeruksen mukaan kyseessä on uudenlainen lähestymistapa, jonka avulla halutaan korostaa pelaamisen sosiaalista puolta - ihmiset saavuttavat jotain yhdessä. Firma on kansainvälistynyt aika lailla huomaamatta suomalaiselta medialta. Heidän merkittävimpiä media-alan asiakkaita ovat mm. MTV3, China.com, Yahoo! Middle-East (entinen Maktoob), Sanook.com (Thailand), and Ekolay.com (Turkki).


Lue tarkempi analyysi aiheesta blogistani "Monetizing Storytelling" (http://moneyandstorytelling.wordpress.com/2009/12/16/new-tournament-game-portal-on-facebook-by-frosmo/).


Olen aloittamassa HSE:llä tutkimusta pelibisneksestä kollegani Jari Salon kanssa. Kuulen mielelläni kaikkia ideoita ja kommentteja siihen - mihin sinun mielestäsi tutkimuksessa tulisi keskittyä? Mitä kiehtovia ilmiöitä olet tunnistanut tai mikä sinua nyt mietityttää?


Hyvää Joulua kaikille,


T. Erik

Olen viime aikoina tutkinut sosiaalista mediaa ja nettipalveluita business-mallien ja ansaintalogiikan näkökulmasta. Vastaani tuli mielenkiintoinen esimerkki siitä miten kaupan alalla voidaan nettikaupassa käyttää video-sisältöä menekin edistämisessä. Erilaiset interaktiiviset videot mahdollistavat sen, että asiakkaat voivat jakaa tietoa fanittamistaan tuotteistaan muille tai jopa suoraan ostaa videolla näkyvän tuotteen!

Tarkempi kuvaus ja lyhyt esimerkkivideo löytyy viimeisimmästä blogi-julkaisustani: http://moneyandstorytelling.wordpress.com/2009/12/11/how-to-monetize-with-clickable-video-for-the-holiday-season/

Hyvää Joulun odotusta,

Erik

Näyttäisi siltä, että lyhyen kyselymme perusteella myyntikeikan tärkein tavoite olisi luoda win-win-tilanne asiakkaan kanssa. Se voitti kaupan klousaamisen tavoitteen äänin 3-1. Tämä ei ole ehkä tilastollisesti pätevä tulos, ainakin StratMarkin Markkinoinnin tila -tutkimuksesssa tai olla joku tuhatkertainen vastausmäärä! 

Tästä voidaan kuitenkin johtaa varmaan sellainen johtopäätös, että molemmat asiat ovat tärkeitä. Varsinkin myyjänä pitää varmistua siitä, että ehdottamani diili on "win-win". Muutenhan siinä ei ole mitään järkeä. Ostavan asiakkaan näkökulmasta tämä win-win tuskin on aina niin tärkeä homma. Ehkä hänen periaate voilla olla pikemminkin "win-mulle ja ihan sama mistä sä revit katteesi".

No, tämähän on meille varmasti tuttu asia. Ehkä mielenkiintoinen jatke tähän keskusteluun on se alkuperäinen ote elokuvasta Glengarry Glen Ross (1992 http://www.imdb.com/title/tt0104348/). Siinä Alec Baldwinin esittämä hahmo vetää aika kovan asennekasvatuksen mm. Ed Harrisin ja Jack Lemmonin näyttelemille kiinteistövälittäjille. Kuten varmaan arvaatte, puheenvuoron kantava teema on tämä "Always Be Closing".

Varoitus, videopätkässä on vahvaa kielenkäyttöä... 

http://www.youtube.com/watch?v=xKzMd328bMw

Täällä markkinoinnin aineen käytävillä on kaikunut viime päivinä lause "Always Be Closing". Sitä on erityisesti hokenut meidän myynnin professorimme Petri Parvinen. Miten hyvin tämä myynnin ABC-sääntö toimii Suomessa sinun kokemuksen mukaan?

Käypä siis vastaamassa äänestykseemme "Mikä on myyjän tavoite asiakaskäynnillä". Äänestys on voimassa vain viikon ajan, joten toimi ripeästi. Pistä ihmeessä linkkiä eteenpäin myös kollegoille ja kavereille, jotta saadaan kaikkien ajatukset kuuluviin.

Meidän kyselyssämme on vain viisi vaihtoehtoa. Jos olet sitä mieltä, että oikea vastaus olisi ollut "Joku muu", niin jaa ihmeessä ajatuksesi tässä keskustelussa. Sekä StratMarkissa (www.stratmark.fi) että Myyntihankkeessa (www.myyntihanke.fi) ollaan jatkuvasti kiinnostuneita markkinoinnin ja myynnin ammattilaisten mielipiteistä, kommenteista ja kokemuksista!

Minulla oli ilo ja kunnia osallistua eilen StratMark-hankkeen teemaryhmiin ja paneeliin. Paikalla oli 30 nopeiten ilmoittautunutta elinkeinoelämän vaikuttajaa, jotka keskustelivat ajankohtaisista strategisen markkinoinnin teemoista asiakaskokemuksen ympärillä.

Itselleni kolahti parhaiten Vectian Heli Arantolan johdantopuheenvuoro, jossa hän puhui asiakkaiden käytöntöjen tunnistamisesta ja ymmärtämisestä. Me kaikki markkinoinnin tutkijoina ja käytännön tekijöinä olemme varmasti tuskailleet segmentoinnin kanssa. Miten sitä voisi identifioida oikeat asiakkaat ja saavuttaa jonkinlaisen position heidän mielessä, kun segmentit ovat niin fragmentoituneita ja kuluttajat vaihtavat roolia päivän aikana. Demografioiden lisäksi voidaan yrittää tutkia ihmisten psykografiaa, mutta näiden arvojen ja asenteiden tunnistaminen voi olla vaikeaa.

Heli toi tähän mielenkiintoisen lisänäkökulman puhumalla käytännöistä. Ehkä elämme nyt anti-individualismin aikakautta, jossa firman menestys ei perustu siihen, että mennään asiakkaalta kysymään, että "mitä teet ja mikä on sinulle tärkeätä". Meidän pitää yhä enemmän tunnistaa vaikka etnografisin menetelmin asiakkaiden arjesta erilaisia käytäntöjä ja tarjota niihin ratkaisu. Eli kärjistettynä käytäntö on itsessään se markkina, on ihan sama minkä ikäinen se asiakas on, jos hänellä on tapa toteuttaa itseään ja siihen liittyvä tarve!

Kerrankin on iloni sanoa, että Kauppis ei tule tässä jälkijunassa. Meillä on viimeisen vuoden aikana kehittynyt vahva osaaminen praktiikka-tutkimukseen. Olemme jo nyt toteuttaneet mielenkiintoisia, ja ainakin opiskelijoille hauskoja hankkeita, joissa koko kurssi vietiin esim. Ruotsin laivalle tekemään etnografiaa. Keväällä toinen kurssimme tulee osallistumaan MTV3:n Sub pelit -sivustolla lanseerattavaan 5Street tanssipeli/virtuaalimaailmaan. Ks. MarMain uutinen "Sub laajentaa virtuaalimaailmaan" http://www.marmai.fi/uutiset/article347385.ece

Etnografia on varmasti terminä vähän vieras markkinoinnin parissa työskenteleville ihmisille. Jos kuitenkin ajatellaan mitä ne menetelmät käytännössä ovat, niin ei siinä mitään ihmeellistä ole. Voit tehdä haastatteluja, ryhmäkeskusteluja, seurata ihmisten arjen toimintaa kaupassa tai tehtaan lattialla, ja mennä vaikka itse kädet savessa hommaan mukaan. Ja tähän voi tietysti yhdistää muita perinteisiä keinoja, kuten kyselyjä ihmisten odotuksista ja tulevaisuuden suunnitelmista.

Eli segmentointi on kuollut, mutta toivottavasti keskustelu tästä aiheesta lähtee elämään!

T. Erik
Stratmark-väikkärin tekijä ja markkinoinnin ope

Yleinen viisaus bisneksessä tuntuu olevan se, että pitäisi olla sellaisessa liiketoiminnassa, jossa lama ei tunnu!  Tämähän voisi olla sellainen tyypillinen kauppiksen teoreettinen oppi, johon voidaan sanoa, että "Totta - mutta helpommin sanottu kuin tehty".

Olen itse seurannut tulevan Aalto-yliopiston MediaFactoryn tutkimusprojektissa, jossa tuodaan StratMark-hankkeen osaamista suomalaiseen media-bisnekseen, erityisesti casual gaming -alaa. Monille onkin varmaan tuttuja Facebookin pelit kuten Mafia Wars, PetSociety ja Restaurant City. Alan pelifirmat ovat kehittäneet kokonaan uuden genren pelibisnekseen, joissa tehdään rahaa mm. mikrotransaktioilla ja leadien generoinnilla. Samalla tarjotaan kuluttajille mukavia sosiaalisia pelikokemuksia.

Viikko sitten alan johtaviin toimijoihin kuuluva norjalainen Playfish myytiin jenkkiläiselle perinteisen pelibisneksen jätille Electronic Artsille 400 miljoonalla dollarilla. Siellä ei siis ole mitään lamaa! http://www.techcrunch.com/2009/11/09/not-playing-around-electronic-arts-buys-playfish-for-275-million/

Jos sinua kiinnostaa mihin näiden firmojen menestys perustuu ja miten voisit itse hyödyntää sitä oman firmasi sosiaalisen median ja yhteisöllisyyden viestintäkanavissa, niin tsekkaa tarkempi analyysini blogissani: http://moneyandstorytelling.wordpress.com/2009/10/16/3-building-blocks-of-the-perfect-social-game/


T. Erik

Niinhän se varmasti on, että asiakasyhteisön luominen on hankalaa ja kallista. Idea kai on se, että "parhailla" brändeillä yhteisö syntyy itsestään. Parhaimmillaan yhteisö kasvaa ja kehittyy itsestään sekä sitä myöten tuo mukaan uusia jäseniä yrityksen piiriin.

Ongelma tässä on se, että kuluttajat eivät ole brändejä varten vaan päinvastoin. Käsittääkseni esim. VR yritti rakentaa ensin omaa Interrailin yhteisöä omille sivuilleen. Siellä kävi kuukausittain pari kymmentä ihmistä. Kun sama yhteisö siirrettiin IRC-Galleriaan, pomppasi luku heti tuhansiin. Firmojen pitää siis olla läsnä siellä missä ihmisest ovat, osa heidän arkeaan.

Mitä Facebookiin tulee, on se varmasti nykyään paljon muutakin kuin bannereita. Yritys lanseerasi aika mittavan kohun saattelemana Beacon-mainospalvelun. Sen avulla firmat voivat luoda oman presenssin Facebookiin kuten yksittäiset ihmisetkin. Me voimme sitten linkata itsemme näihin brändeihin kuten kavereihimme. Tyyliin, "meitsi diggaa Nikestä".

Ne firmat, jotka ovat maksaneet palvelusta (tässä tapauksessa Nike) saisi sitten mainoksen minun profiilisivulleni. Tyyliin "Erik osti just Niken blää-blää lenkkarit ja antoi niille viisi tähteä". Sama juttu voisi mennä viestinä mun kontaktiverkostolleni.

Tämä on kuitenkin paljon tehokkaampaa mainontaa kuin bannerimainonta, vai mitä? Haasteena on tietysti se, että iso osa yleisöstä pitää tätä yksityisyyden loukkauksenia. Tämän vuoksi facebookin piti muuttaa palvelun käytännön toimintaa.

Sosiaalinen media tuntuu olevan kaikkien huulilla, mutta onko kukaan tehnyt siitä businestä?

Tiedämme, että mm. pääomasijoittajat ovat jo vuosia käyttäneet investointipäätöksissään yhtenä arviointikriteerinä sitä miten hyvin sijoituskohteen business-idea luo verkostoa. Kannattaa investoida juttuihin, jotka keräävät ympärilleen intohimoisen yhteisön.

Briteissä esimerkki tästä on My Football Club. Yhteisön jäsenet saavat toteuttaa unelmaansa manageroida omaa futisjengiä: Become an owner-manager of a real English football club. Pick the team and buy and sell players. Just like a football management game, but for real. http://www.myfootballclub.co.uk/. Vissiin parin kymmenen punnan osallistumismaksulla on saatu jotain aikaiseksi.

Vuonna 2005, Jenkeissä yhtä Star Trek -sarjan spin offeista uhkasi hyllytys. Fanit yhdistivät voimansa pelastaakseen ohjelman ja he onnistuivat keräämään miljoonia dollareita. Ks. http://news.bbc.co.uk/2/hi/entertainment/4312767.stm ja http://www.trekunited.com/saveenterprise/

Entä Facebook? Markkina-arvo pitäisi olla jotain 15 miljardia dollaria ja ansaintalogiikka on aika epäselvä. Yritys lanseerata mainospalvelu sivustolle aiheutti historian nopeimpiä muutoksia brändissä sarjasta "cool" luokkaan "corporate evil". Suuri kysymysmerkki onkin nyt se, miten suuri käyttäjämäärä käännetään tulonlähteeksi!

tiedätkö sinä menestyneitä sosiaaliseen mediaan perustuvia caseja? Onko olemassa tapauksia, jossa kyse on muustakin kuin isosta porukasta käyttämässä jotain coolia ilmaista palvelua?

Erik

Business-gurut ja kauppiksen opettajat toitottavat asiakaskeskeisyyden merkitystä busineksessä. Mutta jos kuitenkin keskitytään ainoastaan siihen mitä asiakkaat itse kertovat tarpeistaan, niin yrityksellä jää aika paljon markkinoista ymmärtämättä. Onko kenellekään tullut vastaan tilannetta, jolloin liiallinen asiakkaiden perässä juokseminen olisi tehnyt liiketoiminnalle itseasiassa hallaa? 

Asiakaslähtöisyyteen tulisikin lisätä sitä firman omaa visiota siitä mihin markkinat ja maailma ovat menossa! Ihminen kun ei pysty puhumaan piilevistä tarpeistansa, pitää niitä selvittää. Eli avainasiakassuhteiden, fokusryhmien ja konseptien testauksen lisäksi pitäisi panostaa edelläkävijäasiakkaisiin, jatkuvaan kokeiluun ja valikoituihin partneruuksiin markkinoita kehittävien yritysten kanssa.

Fundamentaalisesti pitäisi miettiä onko firman tavoite lisätä (nykyisten) asiakkaiden tyytyväisyyttä vai (nykyisten ja potentiaalisten) asiakkaiden kokemaa arvoa! Liiketoiminnan menestyksen määrittely ainostaan myynnillä tai asiakastyytyväisyydellä ei kannusta riskin ottoon! 

Onko kenelläkään tästä aiheesta kokemuksia? Miten tasapainoilette asiakkaiden tarpeiden ja oman liiketoiminnan vision välillä?

Cheers,

Erik

Tähän liittyy ehkä muutenkin liiketoimintafilosofinen kysymys:

Tuleeko menestys busineksessä älynväläyksestä vai systemaattisesta ruttaamisesta?

Ihmiset ehkä toivoisivat, että oppikirjoista tai valmennuksesta löytyisi joku oikotie onneen. Sellaista ei valitettavasti ole. Tää on pitkänmatkan juoksua, ei sprintti. Segmentointi tulee tehdä kunnolla ja tilannetta pitää arvioida säännöllisesti uudestaan.

Perinteinen tapa on vanha tuttu STP-malli (segmenting, targeting, positioning). Sen lisäksi on hyvä ajatella strategista segmentointia:

• Valued customer: who to serve
• Value proposition: What to offer
• Value network: How to deliver

Mikä on teidän kokemuksenne? Miten segmentoia tehdään firmoissa?

Erik

Suomalaiset elokuvatuottajat ja ohjaajat julkaisivat näyttävästi tuotantosulun suomalaiseen elokuvateollisuuteen vastalauseena valtion haluttomuuteen (taas) nostaa heidän tukiaisiaan. Jokainen busineksen kanssa tekemisessä oleva ihminen varmasti ymmärtää, että jos jollain alalla ei pärjätä ilman tukiaisia niin kilpailukyvyssä on jotain vikaa, vai mitä! 

Mitä teidän mielestänne strategisella markkinoinnilla voitaisiin tehdä suomalaisen elokuvan menestyksen vuoksi?

Tämä ehkä liittyy tietysti myös suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun siitä kuinka monta suomalaiste elokuvaa meidän tulisi tuottaa vuosittain jotta tämä osa suomalaiste kulttuuria säilyisi. Mutta kun ei  niitä leffoja oikein katso kukaan!

Lisäksi tuntuu siltä, että nämä kaverit eivät viitsi tai osaa hakea rahoitusta jostain muualta. Tämä sotii niin liiketoimintalähtöistä ajattelua vastaan - Jos sinulla on ajatus tai projekti, niin sen pitää olla niin hyvä, niin rautainen, niin loppuun asti hiottu, että joku on valmis rahoittamaan sitä. Mutta jos päätetään tuottaa nyt eka idea joka meille tuli, ja sekin pitäis tehdä valtion rahoilla ilman tulosvastuuta niin kannustammeko nyt oikeanlaista toimintaa Suomesssa?

Miettivätkö elokuvantekijät kohderyhmäänsä? Miettivätkö he mitä haluavat heille antaa tai kertoa? Miten asiakaslähtöistä elokuvan tekeminen on? Elokuvantekijät kuvittelevat olevansa taiteilijoita, jolloin he tekevät omaa juttuaan sen kummemmin katsojia miettimättä. Jos ihmiset eivät sitten elokuvaa katso, niin he ovat moukkia tai ymmärtämättömiä.

Suomalaisille elokuvantekijöille voisi olla hyvä harjoitus kiertää yrityksiä ja pääomasijoittajia läpi, myydä heille ideansa.

Mitä mieltä olette? Mitä markkinoinnin keinoja tai työkaluja voitaisiin käyttää jotta tuotettaisiin parempia tai menestyksekkäämpiä elokuvia? 

Erik

Hei,

Tässä teemaryhmämme keskustelun tuloksia vielä ennen Juhannusta! 

Keskustelimme tiiviisti markkinointihenkisyydestä yrityksissä. Mitä se oikeastaan tarkoittaa, kuinka se ilmenee arjen työssä ja kuinka liikkeenjohto voisi kehittää yrityksen henkeä? Tavoitteena tässä olisi se, että työntekijät viihtyvät töissä ja yritys menestyy (taloudellisesti) paremmin.

Teemaryhmässä puhuttiin menestyneistä yrityksistä ja niiden johdon sitoutuneisuudesta markkinoinnin strategiseen rooliin yrityksensä liiketoiminnan strategiassa ja toteutuksessa. Eli miten markkinointiosaaminen voisi olla yrityksen kilpailukyvyn työkalu yhdessä teknologia- ja prosessiosaamisen rinnalla.

Muutostilanteissa kohdataan aina vastarintaa ja johdon sitoutuneisuus on merkittävä asia jos halutaan muutta yrityksen toimintaa tiettyyn suuntaan. Yrityksen kulttuuri ja arjen työtapojen tulee tukea johdon liiketoimintavisiota. Johdon sitoutuneisuuden lisäksi myös työntekijät ja keskijohto tulee saada muutoksen taakse.

Lähtökohtana tässä on yrityksen arvot. Viimeisimmästä Talouselämä lehdestä voi lukea miten Nokia rakensi uudet arvonsa. Näistä muodostuu käyttäytymisen normeja - yhteisiä käsityksiä siitä miten firmassa tehdään hommia, suhtaudutaan asiakkaisiin ja businekseen ylipäätänsä.

Erityinen painopiste keskustelussa oli tarinoilla. Mietimme paljon miten ihmiset oppivat firmoissa talon tavoille. Yrityksessä alkaa elää erilaisia tarinoita, jotka vahvasti muovaavat ihmisten käsitystä siitä miten tulisi toimia. Nämä tarinat voivat olla hyviä tai huonoja johdon näkökulmasta. Niiden sisältöön on vaikea vaikuttaa tai ainakaan niitä ei voi keksiä! Ehkä paras toimintatapa on se, että johto uskaltaa liikkua työntekijöiden joukossa. Puhutaan ihmisten kanssa, kuunnellaan heitä, johdetaan esimerkillä yms. Teemaryhmän jäsenet kertoivat lukuisia tarinoita, jotka ovat joko innostaneet tai lannistaneet heitä omassa työpaikassa.

Työntekijöille pitää antaa vastuuta ja selkeät ohjeet siitä mitä heidän tulisi tehdä. Suoriutumista sekä menestystä tulee mitata ja siitä pitää antaa palautetta. Näin luodaan yhtenäistä kulttuuria joka johtaa parempaan tulokseen.

Työstämme näitä aiheita eteenpäin Suomen kesälomien ajan. Toivottavasti pääsemme järjestämään vastaavanlaisen tilaisuuden uudestaan syksyllä, jossa asioita voidaan viedä eteenpäin.

Sitä ennen toivon tälle palstalle lisää kommentteja, esim. aiheista:

• Miten markkkinointihenkisyys näkyy omassa työpaikassasi?
• Mitä merkitystä markkinointihenkisyydellä on liiketoiminnan menestyksessä mielestäsi
• Millaiset tarinat ovat innostaneet sinua työpaikassa
• Milloin et ole tuntenut oloasi motivoituneeksi
• Miten markkinointihenkisyys vaikuttaa yrityksen tulokseen? Voidaanko sitä mitata?

Terveisin,

Erik