Miten tilaus- ja toimitusketjun hallintaan rinnastettavaa systemaattista prosessiajattelua saataisiin iskostettua markkinoinnin kenttään?

Ilmoittautumisten yhteydessä teemaryhmältä toivottiin keskustelua markkinoinnin prosessijohtamisen käytännöistä ja työkaluista sekä kokemuksia muutoksesta kampanjaluontoisesta ajattelusta prosessijohtamiseen. Osallistujat toivovat erityisesti keskustelua eri toimialojen näkökulmista, sekä B2B- että B2C–puolelta.

Mitä sinä odotat tulevalta teemaryhmäkeskustelulta? Entä onko sinulla kokemuksia tai ajatuksia yllä mainittuihin teemoihin liittyen? Osallistu keskusteluun!

Eräs viime aikojen selkeistä kehityssuunnista niin kotimaassa kuin kansainvälisesti on ollut se, miten brandien kommunikointi kuluttajille muuttuu. Väliportaat mm. kauppaketjujen muodossa muuttuvat keskittymisen myötä yhä voimakkaammiksi.

Suurille kulutustavarajäteille haasteet ovat yhtä todellisia kuin pienille toimijoille, joiden tuotteet jäävät ketjuohjauksen jalkoihin. Kaupan omat merkit merkitsevät usein valmistajille pienempiä katteita näistä sopimustuotteista, ja laskevia volyymeja omien "perinteisten" brandien kohdalla.

Brandilupausten välittäminen tehokkasti ja suunnitellusti muuttuu monien tuotteiden kohdalla yhä vähemmän mielekkääksi jakelutien toimijoille. Pienillä toimijoilla on taas heikosti resursseja panostaa viestin välittämiseen, vaikka tahtoa olisikin. Brandien on löydettävä kuluttajat muuta kautta – omat retail-ketjut, internet ja erilaiset yhteenliittymät tarjoavat runsaasti pohdittavaa.

Mitä ratkaisuja tullaan näkemään? Viestinnällisistä jipoista ei liene pulaa, mutta millaisiin verkostosuhteisiin toimijoiden tulisi panostaa? Mikä on esim. erikoisliikkeiden rooli? Miten kaikki tämä sopii yhteen palveluiden markkinoinnin kanssa? Entä monimutkaisempien, kansainvälisten brandipalettien hallinnan kanssa? Mitä mieltä olette ylipäätään koko muutoksesta: onko ilmiö todellinen?

(Kiinnostaako opinnäyte tai tutkimus tästä tai muusta StratMarkin aiheesta? Lähetä CV + cover letter englanniksi osoitteesen rekry@stratmark.fi niin jutellaan lisää!)

Uutisia:

Elokuvista ja tv:stä tuttu product placement, tuotesijoittelu, on arkea myös peleissä. Varhaisimmat tuotesijoitustapaukset ovat 1980-luvulta, mutta viimeisten viiden vuoden aikana mainoksia peleihin on lisätty yhä enemmän. Ja miksipä ei, nuoret miehet ovat useimpien mainosten kohderyhmä, ja hehän ovat myös pelien suurkuluttajia. 8/2006

Electronic Arts on saanut peliyhteisön varpailleen tuoreimmalla markkinointi-ideallaan. Computer Gaming World paljastaa podcastissaan, että Battlefield 2142:n tuotepaketissa kerrotaan pelin mukana tulevan seurantaohjelmiston, joka valvoo pelaajan online-käyttäytymistä. Tällaisia sovelluksia kutsutaan yleisesti spyware-tyyppisiksi haittaohjelmistoiksi. Tuotepaketti kertoo, miten sovellus saattaa tallentaa käyttäjän IP-osoitteen ja muita anonyymeja tietoja, joiden avulla se tuo käyttäjän nähtäviin mainoksia, joiden oletetaan häntä kiinnostavan. Useiden peliaiheisten verkkopalvelujen käyttäjät ovat jo hermostuneet EA:n markkinointimenettelystä ja moni pelaaja on ilmoittanut peruuttavansa pelin ennakkotilauksen. 10/2006

Monet yhtiöt näkevät pelit lupaavana mainosmediana, mutta tähän asti tätä mahdollisuutta on käytetty melko rajoitetusti hyväksi. Nielsen Entertainment Media -yhtiö ilmoitti huhtikuussa kehittävänsä peliyhtiö Activisionin kanssa teknologiaa, joka seuraa pelaajan pelissä näkemiä mainoksia ja näyttökertoja. Nielsen käy parhaillaan neuvotteluja useiden peliyhtiöiden kanssa teknologian hyödyntämisestä tulossa olevissa pelijulkaisuissa.

Toinen samoille apajille haluava yhtiö on yhdysvaltalainen Massive Incorporated, jonka kehittämä pelimainosteknologia jakaa mainoksia keskitetyltä palvelimelta sekä mittaa mainosten näyttökerrat. Mainoksia ei tällöin tarvitse ohjelmoida kiinteästi peleihin, vaan mainostajat voivat vaihdella niitä mielensä mukaan. Yhtiön toimitusjohtajan Mitch Davisin mukaan oikeat mainokset lisäävät pelien realistisuutta. "Kun pelasin Grand Theft Autoa ensimmäistä kertaa, mietin itsekseni kuinka paljon parempi peli olisi, jos mainoskyltit olisivat oikeita", hän kertoo. 11/2006

Half-Lifet tehneen ja Steam-verkkopalvelun kehittäneen Valven perustajiin kuuluva Gabe Newell on puolustellut yrityksen päätöstä laittaa Counter-Strikeen pelin sisäistä mainontaa. Newellin mukaan pelien sisäinen mainonta helpottaa pienten pelien rahoittamista tulevaisuudessa.

- Tulemme taatusti näkemään, kuinka pelien sisäinen mainonta on monille pienille peleille ratkaisu rahoitusongelmiin, koska niiden on vaikea saada rahoitusta pelikustantajilta, Newell totesi GamesIndustry.bizin haastattelussa.

Tämä on Newellin mukaan syy siihen, että Valve haluaa mahdollistaa mainontaa sisältävien pelien jakelun Steamin kautta.

- Toivon näkeväni jatkossa, että pienet pelinkehittäjät luovuttavat pelinsä ilmaiseksi ja saavat mainostulojen kautta rahoitusta uusille projekteille. Me teemme tämän tulomallin mahdolliseksi Counter-Strikella tekemämme työn kautta. 5/2007

Suomessa edellä mainituista asioista ei paljoa puhuta pelinkehittäjien keskuudessa, jos näitä asioita mietitään niin niitä ei ainakaan visioida julkisesti. Minun mielestäni tämmöinen asenne kertoo huonosta bisnesosaamisesta, koska pelit ovat rankasti kasvava median-ala ulkomailla, sekä suomessa. Asian tuominen julkisuuteen voisi herättää suomalaisetkin mainostajat uuteen mahdollisuuteen markkinoida itseään ja heidän tuotteitaan sähköisessä ympäristössä, jossa asiakas viettää yli 2 tuntia päivittäisestä vapaa-ajastaan. Samalla pienet ja suuret pelitalot hyötyisivät keskustelusta, ja ehkä pelien kehittämissä voitaisiin jo kääntää uusi sivu, eikä aina poljettaisi samassa muotissa.

Eikö tämä aihe kiinnosta ketään? Minua ainakin, siksi kerron oman visioni, joka laskisi mainostajien kynnystä lähteä projektiin mukaan.

Mainostaminen voisi kehittyä niin sanotuksi "Open ADgame"- projektiksi. Pelissä olevat mainostajat olisivat järjestöjä, yrityksiä, ihmisiä etc. Oikeastaan kuka vaan voisi tulla mainostamaan peliin, sillä edellytyksellä, että mainokset sopisivat pelin henkeen, ja tietenkin pelintekijät muokkaisivat mainokset pelin ympäristöön sopiviksi.

Siis tiettyä hintaa vastaan, kuka vaan voisi mainostaa tietokonepelissä, jota pelaisi esim. noin 1,000 – 5,000 ihmistä joka päivä.

Eikö tämä olisi hyvää bisnestä! Tietenkin se olisi.

Mutta miten saada suomalainen mainostaja mukaan? Minulle ei ainakaan tullut mieleen yhtään negatiivista syytä, joka estäisi minua lähtemästä esimerkiksi edellä mainittuun projektiin mukaan, jos olisin mainostaja...

Vai olenko väärässä? Kerro mielipiteesi!    

Peruskurssi kuitenkin on jokaisen aineen näyteikkuna, joten mieluusti näkisin siihen panostettavan markkinoinnin osalta nykyistä enemmän.

Yhdyn edelliseen ja lisäisin itse markkinoinnin maisteriohjelman läpikahlanneena tarvetta myös jonkinlaiselle yhteenvetävälle kurssille. Nykyisellään markkinoinnin suht laaja kenttä ja “punainen lanka”  saattavat jäädä hieman hämärän peittoon.

-Anteeksi

Kaarinalla ja rmac:lla oli mielenkiintoisia kommentteja! 

Varmastikin sitä asiakasnäkökulmaa olisi voinut Himanen yhtä lailla kuin suuri osa suomalaisista yrityksistäkin painottaa enemmän. Tähän yleensä ihmiset vastaavat vihaisesti, että tottakai me ajatellaan meidän asiakkaita. Mutta ehkä se juuri jääkin sinne ajattelun tasolle - miksi ette puhu niiden kanssa?  Asiakas on tietysti niin hankala olento, kun se saattaa sanoa ei tai sitten hän ei tajua haluata sitä mitä firma on viisaudessaan päättänyt tuottaa.

Kaarina mainitsi, että tehokkuutta ei voi olla ilman että työntekijöiden kanssa on yhteinen kieli. Näinhän se on. Tämä on asia, jota minä henkilökohtaisesti tutkin StratMarkissa - miten yrityksen johto ohjaa ja kehittää (markkinointi)henkisyyttä ja -kulttuuria tiimeihin ja yksilöihin?

Voisiko yritysten menestystä edistää markkinoitihenkisyys, Marketing Spirit, joka toisi arjen käytännöksi sen business-filosofian, johon yrityksen toiminta perustuu?

rmac kirjoitti luovuuden termin ylettömästä käytöstä. Kaikkihan Suomessa tekevät luovaa työtä nykyään. Ehkä toinen sana sille on soveltaminen. Ei luovuus tarkoita sitä että keksitään jotain ihan ihmeellistä ja erikoista koko ajan! 

Tämän vuoksi olen kiinnostuntu siitä strategisen markkinoinnin (Go StratMark!) työstä yrityksissä. Miten johto kehittää yrityksen visiota ja liiketoimintafilosofiaa (vaikka yhdessä työntekijöiden kanssa)? Kuinka luodaan yrityshenki, joka tukee tätä visiota? Miten yrityksen kulttuuri, tiimien työtavat, yksilöiden asenne firmaa ja businestä kohtaan kehittyvät? Tarvitaanko "arvopohjaista johtamista" vai rutataanko hommat läpi tiukoilla prosesseilla, rutiineilla ja seurannalla? rmacilla oli tähän hyvä kommentti. Kyse ei ole pelkästään siitä mitä johdon tai yritysten tulee tehdä työntekijöilleen ja vice versa. Firman menestys on yhteinen asia ja kaikkien tulee tehdä töitä sen eteen. Kaikille pitää antaa mahdollisuus vaikuttaa firman menestykseen.

Ja ennen kaikkea, miten tällainen Marketing Spirit näkyy yrityksen tuloksessa?

Cheers,

Erik

Niin no, niin. Tässä ollaan taas sellaisen muna vai kana -syndrooman äärellä että oksat pois. Himanen kuitenkin vetää mutkat suoriksi tarjoamalla lääkkeeksi nimenomaan luovuutta ja välittämistä. Se on vähän liian trendikäs ja yksinkertainen vastaus. Tai ehkä ongelma on lukijassa, joka kuvittelee kummallekin termille yksiselitteisen määritelmän ja jättää siksi ajatteluprosessinsa puolitiehen.

Se on varmasti selvää, että organisatoriset rajat enemmänkin häiritsevät olennaista. Samoin tekevät näkökulmaerot: markkinointimiehen mielestä kaikki on markkinointia, tuotepäällikön mielestä tuotejohtaminen kattaa kaiken suunnittelupöydältä asiakkaaseen asti. Ehkä yritystä ei edes pitäisi määritellä tällaisten toimintojen kautta. Yhtä hyvin voidaan oppikirjan termein sanoa, että yritys muodostuu raha- ja reaaliprosessista. Toki kumpaankin soppaan tarvitaan erilaisia aineksia mutta filosofisesta näkökulmasta pitäisi päästä näiden yläpuolelle, kuten Himanenkin tekee. Tosin filosofeissa on se ongelma, että mitä korkeampiin sfääreihin noustaan sitä vaikeampi on lopputulokselle löytää käytännössä soveltamisen kohteita.

Välittäminen ei ole vain yrityksen asia vaan myös jokaisen työntekijän asia. Välittämisen vastakohta on 'olen vain töissä täällä' -asenne. Välittävä työntekijä paitsi toteuttaa työsopimuksessa kerrotut suoritteet myös pyrkii korjaamaan havaitsemiaan ongelmia. Periaate on ihan sama olipa kyseessä linjalla ruuveja kiristävä kokoonpanotyöntekijä tai huippumyyjä. Linjalla voidaan keksiä miten neljän ruuvin sijasta pärjätään kolmella ja firma säästää miljoonia. Myyjä taas voi omien ongelmiensa lisäksi ratkoa myös asiakkaan ongelmat jolloin asiakassuhde syvenee ja lojalisoituu. Tietysti kääntöpuoli on se, ettei kaikesta konsultiivisesta myynnistä välttämättä pystytä laskuttamaan, sillä lisäarvo ei automaattisesti näy kassassa. Ehkä tässä haetaan jotain tee-se-itse-TQMää.

Entä sitten luovuus? Plääh. Luovuutta on kaikkialla, ns. tylsilläkin toimialoilla. Itse asiassa millä tahansa terveellä markkinalla on ollut pakko olla luova ollakseen olemassa. Luovuus ei ole myöskään sitä että tehdään asioita eri lailla kuin muut. Äärimmäistä luovuutta voi osoittaa sekin, että tekee asiat samalla tavoin mutta löytää kilpailukyvyn jostain muusta tekijästä, vaikka vain yksinkertaisesti sijainnista. Itse asiassa luovuus -sanaa tunnutaan nykyisin käytettävän myös silloin kun oikeasti tarkoitetaan että pitäisi ajatella mitä oikein on tekemässä ja miksi.

Yhdyn edellisen kirjoittajan mielipiteeseen peruskurssien kiinnostavuuden lisäämisestä. Jos markkinointia lukemaan halutaan entistä pätevämpiä opiskelijoita, työ kiinnostuksen herättämiseksi tulisi käynnistää heti alkumetreillä.

Tämän lisäksi näkisin tarpeellisena yhteyksien lisäämistä myös käytännön liike-elämään. Vaikka puhummekin tieteellisestä yliopisto-opetuksesta, en pitäisi ollenkaan huonona asiana käytännön opetuksen sekä suorien liike-elämän kontaktien korostamista esimerkiksi juuri yritysprojektien avulla. Tämänlaisia harjoitustöitä on vielä verrattain vähän markkinoinnin kursseilla.  Koulun ohella jo jonkin aikaa markkinointiyrityksessä toimineena olen huomannut, että Kauppiksessa opitut asiat antavat vielä suhteellisen löyhät taustatiedot sille toiminnalle mitä suurimmassa osassa käytännön markkinointityötä tarvitaan. Tottakai markkinoinnin perusteoriat on hyvin tärkeää osata  sekä erittäin usein ne ovat myös edellytys menestyksekkäälle toiminnalle. Silti näiden teorioiden yhdistäminen käytännön elämään on usein hyvin vaikeaa pelkästään kirjasta opiskeltuina. Näin ollen pidänkin tärkeänä, että opetusta vietäisiin enemmän sovellettavampaan suuntaan, ehkä juuri yritysprojektien avulla. Useimmistahan meistä ei loppujen lopuksi kuitenkaan tule tutkijoita.

Hyvää vappua!!

Luovuus ja innostava ympäristö ovat jo pitkään ollet Himasen lippulaivoja, ja olen sitä mieltä, että hän uskoo tehokkuuden kumpuavan jo itsestään näistä elementeistä. Intohimo tuo kylkiäisinä tehokkuuden. Ja luova intohimo takaa innovatiivisuuden ja uusiutumiskyvyn - ainakin teoriassa.

Omasta mielestäni Himasen raportti jättää pikemminkin asiakkaan huomiotta. Totta kai työntekijöistään huolta pitävä yritys antaa paremmat puitteet työntekijöille pitää huolta asiakkaista, mutta eikö asiakas ole kuitenkin kaiken lähtökohta. Luova, tyytyväinen ja onnellinen mieli ei välttämättä kohtaa vielä asiakasta, vaan tarvitaan todellista dialogia niin työntekijän kuin asiakkaiden tarpeiden välillä. Luovuus ei sellaisenaan vielä takaa busineksen voittokulkua, vaan se on mukautettava ja sitoutettava yrityksen visioon ja arvoihin, kuten Pöntiskoskikin kommentissaan viittaa. Aina yrityksen ja työntekijän ajatusmaailmat eivät kuitenkaan kohtaa. Menestyneet spin-offit kertovat omaa tarinaansa - innovatiivinen työntekijä löytää asiakastarpeen, jota yritys ei pidä olennaisena oman visionsa tai suuntansa kannalta. Yleensä menestysspin-offin elementteihin voidaan vielä lisätä verkottuneisuus muiden toimijoiden kanssa.Verkottunut liiketoiminta vaati niin luottamusta kuin luovuuttakin. Tehokkuutta ei voida saavuttaa, mikäli yhteistä kieltä työntekijöiden välillä ei ole. Asiakkaan tarpeiden tyydyttäminen yhteisen voiton keräämiseksi toimii usein hyvänä motivaattorina. Asiakkaan täytyy aina voida olla oikeassa, muutoin luovinkaan idea ei voi kypsyä tuotteeksi tai palveluksi.

Pekka Himanen julkaisu teknologiateollisuudelle mielenkiintoisen raportin nimeltä Suomalainen unelma Suomen tulevaisuuden kilpailukyvystä ja menestymisen edellytyksistä:
(http://www.teknologiainfo.net/default.asp?docId=12360&productId=14829&fromDocId=12360). Tulevaisuuden yhteiskuntamme voisi olla samanaikaisesti sekä luova että välittävä. Filosofi Himanen tuntuu ymmärtävän talouden lainalaisuuksia ja busineksen tulevaisuutta aika hyvin. Onhan hän raporttiaan kirjoittaessa sparrannut ajatuksiaan mm. Michael Porterin kanssa!

Raportin mukaan yritysten tulisi olla välittäviä. Työntekijäthän voivat menestyä vain luottamuksen ilmapiirissä. Tätä voidaan perustella jo Maslowin tarvehierarkialla. Jos ihminen pelkää toimeentulonsa puolesta, on hänen vaikea keskittyä korkeamman tason luovaan työhön. Luovuus olisi asia, jolla luodaan kilpailuetua. Tämä voi perustua teknologiaan, businekseen, designiin, tuotteisiin/palveluihin tai kulttuuriin.

Minulle tuli tästä mieleen ihan perinteinen markkinointikonsepti (Drucker jo vuonna 1954). Siinä yritystoiminnan kolme peruspilaria ovat asiakasorientaatio, toimintojen sisäinen koordinaatio, ja kannattavuus. Asiakaslähtöisyyshän vaatii luovuutta. Yritysten tulee tuntea markkinansa ja tuottaa tarjooma, joka tuottaa ylivoimaisen asiakkaan kokeman arvon tänään - ja myös huomenna. Asiakaslähtäinen toiminta ei ole mahdollista jos yritys ei pidä huolta työntekijöistään. Kaikkien on tunnettava ja ymmärrettävä yrityksen visio ja suunta. Miksi olemme liiketoiminnassa ja mitä haluamme tehdä?

Yritystoimintaa ei kuitenkaan ole mitään järkeä tehdä jos se ei ole kannattavaa. Sen vuoksi kritisoisin Himasen raporttia siitä, että se jätti tehokkuuden mainitsematta. Työnantajalla on oikeus vaatia työntekijöiltänsä tulosta. Lisäksi ihmisillä, ja varsinkin luovan työn tekijöillä, on usein erittäin haitallinen harhaluulo, että ideat vain tulevat heille jumalan armosta kunhan he saisivat laiskotella töissä ilman tulosvastuuta. Ymmärrän, että innovaation syntyprosessi on monimutkainen asia, eikä voida sanoa, että se on syntynyt tietyssä ajassa ja paikassa. Kuitenkin, jotta hyviä ideoita voidaan kaupallistaa, on niitä työstettävä järjestelmällisessä prosessisa. Luovuus toimii parhaiten kun sitä johdetaan.

Erik

Hei,

Olen kolmannen vuoden markkinoinnin pääaineopiskelija, ja olen pitänyt suurinta osaa markkinoinnin kursseista suhteellisen mielekkäinä ja haastavinakin. Suurimman ongelman näkisinkin piillevän peruskurssissa, joka nykyisellään ei anna markkinoinnista kovinkaan seksikästä kuvaa eikä riittävästi kirkasta opiskelijoiden mieliin niitä asioita, jotka tekevät markkinoinnin opiskelusta niin mielenkiintoista ja antoisaa. Peruskurssi kuitenkin on jokaisen aineen näyteikkuna, joten mieluusti näkisin siihen panostettavan markkinoinnin osalta nykyistä enemmän.